maaliskuu 21, 2019
Minne hävisi into ilmastonmuutoksen torjuntaan?

Vaalien alla suurin osa puolueista on luopunut tarmosta ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Vapaaehtoisuus ei kanna pitkälle, vaan tarvitaan tehokkaampaa ympäristöverotusta ja muita konkreettisia ohjaustoimia.

Ilmastonmuutos on huolestuttanut viimeisen puolen vuoden aikana. Huolta ovat lisänneet tuoreimmat raportit maailman planeettamme tilasta. Ilmastoahdistus on purkautunut kannanottoina, joista viimeisimpiin kuului koululaisten ilmastolakko.

Vielä ennen vuoden vaihdetta vaikutti olevan laaja poliittinen yhteisymmärrys siitä, että nykyinen kehitys ei voi jatkua. Puolueet lupasivat tekoja ilmastonmuutoksen torjuntaan aina suurimpia hallituspuolueita myöten. Tämä sai jopa itseni kaltaisen kyynikon uskomaan, että keväällä käytäisiin todelliset ilmastovaalit, jossa puolueet esittäisivät toinen toistaan parempia ratkaisuja ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Nyt, muutama kuukausi annettujen lupausten jälkeen, konsensus ilmastonmuutoksen torjunnasta on unohtunut. Puolueiden näkemykset vaalipaneeleissa ja ehdokkaiden vastaukset vaalikoneissa viittaavat kaikkeen muuhun kuin ponnekkaisiin toimiin ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Ennemminkin hiilen mustaan tulevaisuuteen.

Taloustiede ja markkinatalous pohjautuu itsekkääseen ihmiskäsitykseen. Onkin hieman erikoista, että markkinatalousmyönteiseksi julistautuva Kokoomus olettaa yksilön laittavan muiden edun etusijalle.

Ensimmäinen virhe on olettaa, että vapaaehtoisuuteen pohjautuvat toimet riittäisivät. Autoilua, lentämistä tai punaista lihaa ei saisi verottaa yhtään nykyistä raskaammin. En ole kauhea vakuuttunut, että ihminen muuttaisi käyttäytymistään ilman taloudellisia kannustimia. Haitallisten valintojen on tunnuttava myös lompakossa.

Vapaaehtoisuuspohjaisiin ilmastotoimiin luottavien puolueiden ihmiskäsitys ei vastaa omaa, varsin kyynistä ihmiskäsitystä. Ihminen pyrkii yleensä – ei aina – omaa etuaan ajavaan toimintaan. Hyvin järjestetyssä yhteiskunnassa oman edun tavoittelu edistää myös yhteistä etua. Huonoilla kannustimilla ja pelisäännöillä oman edun tavoittelu voi sen sijaan romuttaa hyvinvointimme.

Taloustiede ja markkinatalous lähtee useimmiten edellisen kaltaisesta itsekkäästä ihmiskäsityksestä. Onkin erikoista, että talous- ja markkinatalouspuolueeksi profiloituva Kokoomus olettaa ihmisen toimivan ilmastokysymyksissä juuri päin vastoin. Eli laittavan muiden edun etusijalle.

Nyt jos koskaan tarvitaan suoraselkäisiä päättäjiä, joilla on rohkeutta esittää ilmastomyönteisiä toimia, vaikka euron kalliimpi jauhelihapaketti ei montaa äänestäjää miellyttäisikään.

Ilmastotoimista on tehtävä yksilön näkökulmasta kannattavaa tai muuten mikään ei muutu. Pelkkään vapaaehtoisuuteen luottava ilmastopolitiikka on hölmöä, kun taas täyskieltojen ajaminen monesti tyhmää ja tarpeetonta. Tarvitaan taloudellista vero-ohjailua, jolla ympäristövastuu siirretään tuotteiden hintoihin. Erilaiset ympäristö- ja haittaverot tuntuvat kuitenkin kauhistuttavan ihmisiä, eikä tällaiset ratkaisut päädy suurten puolueiden vaaliohjelmiin. Haittaverojen esiin nosto kun voi karkottaa potentiaaliset äänestäjät.

Haittaverojen ohella kielteisiksi koetaan myös arvonlisäveron korotukset. Vain harva puolue on valmis korottamaan arvonlisäveroa, vaikka tälle löytyy ekonomistien tuki. Myös monet arvonlisäveron nostoon liittyvät pelot ja epäilykset ovat jo moneen otteeseen kumottu. Haittaverojen ja arvonlisäverojen nostolla voisimme rahoittaa merkittävät tuloverokantojen alennukset, mistä hyötyisi viime kädessä jokainen.

Vaalipaneeleissa haiskahtaa jälleen talouspopulismi. Nyt jos koskaan tarvitaan suoraselkäisiä päättäjiä, joilla on rohkeutta esittää ilmastomyönteisiä toimia, vaikka euron kalliimpi jauhelihapaketti ei montaa äänestäjää miellyttäisikään. Ilmastonmuutos on aikamme suurin haaste, eikä populistisille ratkaisuille ole varaa. Olisikin hyvä asia, että kansalaisyhteiskunta ja media laittaisivat pehmeitä puhuvat poliitikot koville.