Kestävä kasvu

Luodaan kiertotaloudesta elinvoimaa

Meidän on vastattava aikamme suurimpaan haasteesen, ilmastonmuutokseen. Aikaa on vähän ja toimet talouden kuntoon laittamiseksi on aloitettava pian.

Nykyinen luonnonvarojen käyttö ja saastuttaminen eivät ole kestävää. Taloutta on uudistettava, jotta hyvinvoinnin lisääntyminen tapahtuisi ympäristön kantokyvyn rajoissa. Talouskasvu on irrotettava materiaalivirroista ja kytkettävä kierrättämisen, jakamisen ja osaamisen kasvuun. Markkinoille on asettava oikeat kannustimet, jotta yritykset suuntaisivat toimintaansa kestävään talouteen.

1. Lisätään materiaalien kiertoa

Iso osa materiaalista ei nykyisellään päädy kiertoon. Yhdyskuntajätteen kokonaismäärä vuodessa on 2,8 miljoonaa tonnia, mikä tarkoittaa henkeä kohden yli 500 kg jätettä. Vaikka kiertotalouden edistämisessä on menty eteenpäin niin resurssien kestävän käytön taso on vielä kaukana. Uusio-, kierrätys- ja energiakäyttöön soveltuvaa materiaalia hukataan aivan liikaa.

Kiertotalouteen siirtymistä on nykyisestään nopeutettava. Lainsäädäntöä ja verotusta on muutettava kiertotalouden laajenemista tukevaksi. Yhdyskunta- ja maatalousjätteen käyttöä energiapolttoaineena on tehostettava. Kaupunkien ja kuntien on investoitava jätteenkäsittelylaitoksiin sekä biokaasulla toimivaan liikenteeseen, jotta polttoainekaasun julkinen kysyntä mahdollistaisi tankkausasemaverkoston synnyn ja avaisi portteja yksityiselle kysynnälle.

2. Edistetään jakamiseen perustuvaa toimintaa

Sähköisillä alustoilla tapahtuva jakamiseen, lainaamiseen ja vuokraamiseen perustuva markkinatoiminta mahdollistaa nykyistä tehokkaamman omistusten, resurssien ja taitojen hyödyntämisen. Jakamistalous tuottaa saman hyvinvoinnin vähemmällä aineellisella runsaudella. Uudet liiketoiminnan tavat haastavat kuitenkin voimassaolevan lainsäädännön.

Lainsäädäntöä on muutettava siten, että rajanveto työn ja yrittäjyyden sekä yksityisen palveluntarjoajan ja ammattilaisen välillä selkiytyy. Sivutoimisen jakamistalouden toimijan ei tällöin tarvitsisi pelätä, miten esimerkiksi työttömyysturva- tai kuluttajasuojalaki suhtautuu kyseiseen toimintaan. Järjestelmän on oltava reilu myös ammattimaista toimintaa harjoittavaa pienyrittäjää kohtaan, eikä se saa tuoda kohtuutonta kilpailuetua ei-ammattimaiselle pientuottajalle.

3. Karsitaan ympäristölle haitallisia tukia

Paljon energiaa kuluttavaa teollisuutta tuetaan vuosittain yli 800 miljoonan euron suuruisilla verotuilla. Merkittävimmät näistä ovat alennettu sähköverokanta ja energiaveron veronpalautusoikeus. Tutkimusten mukaan energiaveronpalautusoikeus ei ole parantanut teollisuuden kilpailukykyä. Sen sijaan paulautusoikeus rasittaa taloutta ja vesittää energiaverotuksen ilmastotavoitteet.

Teollisuuden alemmasta sähköverokannasta ja energiaveron veronpalautusoikeudesta on luovuttava. Lisäksi on arvioitava työkoneiden ja dieselautojen alennettujen verokantojen tarkoituksenmukaisuutta.

Ympäristölle haitallisten tukien karsiminen nopeuttaisi talouden uudistumista ja mahdollistaisi kokonaisveroasteen laskemisen, mistä hyötyisi muutkin kuin kuin raskas teollisuus. Toimen pitkäaikaiset vaikutukset kilpailukykyyn olisivat positiivisia ja ne tukisivat ilmastonmuutoksen vastaista kamppailua.

4. Tehostetaan ympäristöverotusta

Ympäristöhaittojen verotus ei tällä hetkellä täytä tehokkaan verotuksen ehtoja. Useimmiten vero on liian alhainen suhteessa aiheutettuihin päästöihin. Päästöverotuksen kohdentuminen on jätetty liiaksi päättäjien harkintavaltaan ilman, että tutkimustietoa on hyödynnetty. Tämä johtaa tilanteeseen, missä päästöjen lähteet asetetaan eriarvoiseen asemaan.

Ympäristö- ja haittaverotusta on yhtenäistettävä neutraalin hiiliveron suuntaan. Tämä tarkoittaa sitä, että haittaveroja maksetaan aiheutetun päästön mukaan päästölähteestä riippumatta. Päästetylle hiilidioksiditonnille tulisi yksi selkeä hinta, mikä lisäisi haittaverojärjestelmän hyväksyttävyyttä ja läpinäkyvyyttä. Hiilivero koskisi yhtäläisesti kaikkia päästölähteitä ruoan tuotannosta, autoiluun ja lentämiseen.

5. Turvataan julkisen talouden kestävyys

Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys on sidoksissa talousjärjestelmän sosiaaliseen ja ekologiseen kestävyyteen. Jos julkinen talous on epätasapainossa, niin tästä seuraa lyhytnäköisiä, ympäristöasiat sivuuttavia päätöksiä. Talouden kestävyyteen liittyviä ongelmia tulisi käsitellä kokonaisuutena.

Valtion on laadittava pitkäjänteinen suunnitelma siitä, miten väestön ikääntymisen, heikon syntyvyyden ja valtion velkaantumiseen liittyvään haasteeseen aiotaan vastata. Maahanmuuttoon liittyvät kiintiöt on laadittava siten, että maahanmuutto täyttää työikäisen väestön tarpeen. Noususuhdanteen aikaiset valtion budjetit on laadittava järjestäen ylijäämäisiksi, jotta ylivelkaantumiselta voitaisiin välttyä.

Päätöksenteon tapoja on kehitettävä, jotta pitkäjänteinen päätöksenteko kestävän hyvinvoinnin saavuttamiseksi olisi mahdollista. Yksi tapa voisi olla paluu komiteavalmisteluun, missä päätöksiä valmistellaan yli hallitus- ja oppositiorajojen. Tämä mahdollistaisi yli vaalikausien menevän pitkäjänteisen työn ja vähentäisi hallituksen kokoonpanosta riippuvaa tempoilua. Tämänkaltainen päätösten teko nojaa pitkälti tutkittuun tietoon ja asiantuntijatyöhön.

>> Paluu teemoihin