Vapaa yrittäjyys

Annetaan luovuudelle mahdollisuus

Kun puhumme taloudesta, niin puhumme yhteisestä hyvinvoinnistamme. Elinvoimainen talous on hyvinvointivaltion ehdoton edellytys.

Talouden elinvoima perustuu toimivalle ja monimuotoiselle markkinataloudelle. Markkinoita on vapautettava, jotta ahkeruus ja luovuus muuttuvat hyvinvoinniksi. Pienyrittäjyyden edellytyksiä on parannettava, jottei yksikään hyvä liikeidea tai keksintö jää toteutumatta. Yhden suosimisesta toisen kustannuksella on tehtävä loppu, koska vain tällöin markkinat tuottavat parhaan lopputuloksen.

1. Kevennetään pienyritysten velvoitteita

Laki asettaa yrityksille erinäisiä viranomaisvelvoitteita. Velvoitteista saattaa tulla suhteettoman iso taakka erityisesti pienyrityksille. Tämä asettaa pienyritykset suuryrityksiä heikompaan asemaan ja vaikuttaa pienyritysten kilpailumahdollisuuksiin. Kyselytutkimusten perusteella pienyrittäjät kokevat sääntelyn korkeaa verotustakin suurempana haasteena.

Pienyritysten viranomaisvelvoitteita on karsittava sieltä, mistä velvoitteet aiheuttavat eniten suhteellista haittaa yrityksen kokoon nähden. Yhteistoimintalain soveltamisen alarajaa on tarpeen vaatiessa nostettava, jotta yhä useampi pieni ja keskikokoinen yritys olisi siitä vapautettu.

Jos uusia säädöksiä asetetaan, niiden tuoma hyöty on oltava kaksinkertainen haittoihin nähden. Tätä periaatetta noudattamalla voidaan varmistua siitä ettei turhia säädöksiä aseteta.

2. Parannetaan yrittäjän ja freelancerin turvaa

Yritystoiminta voi muodostua esteeksi työttömyysetuuden saannille. Joskus yritystoiminnasta on luovuttava kokonaan, jotta etuuden maksu olisi mahdollista. Toiminnan hetkellinen kannattamattomuus voi johtaa yrityksen pakon sanelemaan alasajoon.

Työttömyysturvalakia on muutettava siten, että yritystoiminnan laajuudesta ei voi muodostua estettä etuuden saannille. Tällöin etuuden saanti perustuu etuutta maksavan tahon tuloharkintaan. Yrittäjän ja itsensä työllistäjän pääsyä ansioturvan piiriin on helpotettava. Yrittäjän työssäoloehdon laskemista on muutettava siten, että työssäoloehtoon lasketaan työn ja yritystoiminnan yhdessä muodostama kertymä.

3. Vähennetään elinkeinoelämän tukiriippuvuutta

Valtio maksaa vuosittain 4 miljardin euron arvosta suoria ja epäsuoria yritystukia, jollaisiksi myös verotuet lasketaan. Summa vastaa yhteismitallisesti yhteisöveron tuottoa. Tutkimukset ovat yksimielisiä siitä, että yritystuet vääristävät markkinoita, eivätkä ne tuota useinkaan niille asetettuja tavoitteita.

Yritystukia on karsittava siltä osin, kun niiden hyödyllisyyttä ei voida osoittaa. Erityisesti suorat laiva- ja lentoliikenteen tuet on lopettava sekä tarkasteltava myös pienempien tukien hyödyllisyyttä.

Tukien maksaminen on perusteltua vain silloin kun yritystoiminta tuottaa ulkoista hyötyä, mutta ei olisi kannattavaa ilman tukia. Tällaisia ovat innovaatiotuet, joiden positiivinen vaikutus koko toimialalle on laaja. Tehottomien tukien karsimisesta hyötyisivät kaikki, sillä se mahdollistaisi veroasteen laskemisen tai lisäpanostukset julkisiin palveluihin.

4. Kevennetään tulo- ja yritysverotusta

Suomen kokonaisveroaste on yksi Euroopan korkeimpia. Korkea tuloverotus vähentää tutkitusti työntekoa ja yrittäjyyttä. On arvioitu, että prosentin nousu tuloveroissa laskee työntekoa työtunneissa mitaten 0,3 prosenttia. Pahimmillaan verojen korottaminen johtaa työnteon kautta saatavien verotulojen vähenemiseen ja edelleen uusiin veronkorotuksiin.

Tuloverokantoja on tarpeen laskea. Ansiotuloverotusta on laskettava kaikissa tuloluokissa painottaen keski- ja pienituloisia. Tämä rahoitettaisiin yritystukien karsimisella ja arvonlisäveron maltillisella korottamisella.

Veropolitiikassa on syytä pyrkiä laajaan veropohjaan ja mataliin verokantoihin. Tämä toteuttaa ekonomistien näkemyksen tehokkaasta verotuksesta. Hyvinvointipalveluiden rahoittamiseen on varaa nykyistä matalammilla verokannoilla, jos huolehdimme veropohjan laajuudesta ja karsimme turhat menoerät pois.

5. Tasapuolistetaan kulutusverotusta

Yleisen kulutusveron eli arvonlisäveron määrä riippuu tuotteen luokituksesta. Eri suuruiset arvonlisäverokannat lisäävät kuitenkin yritysten ja verohallinnon kustannuksia, aiheuttavat rajanveto-ongelmia sekä vääristävät markkinoita.

Arvonlisäverokannat on yhdistettävä yhdeksi, kaikki tuotteet kattavaksi kannaksi. Jos tämä toteutetaan kustannusneutraalisti niin arvonlisänveron prosentiksi muodostuisi 16% tai hieman enemmän, jos veroa samanaikaisesti nostettaisiin edellisen kohdan mukaisesti. Uudistus olisi joka tapauksessa suotuisa monille toimialoille.

Todettakoon vielä, että ruoan allennettu arvonlisäverokanta on tutkitusti tehoton ratkaisu heikossa asemassa olevien tukemiseksi. Jos verotuksen kautta halutaan vaikuttaa tulonjakoon, niin arvonlisäveron sijaan tulisi kiinnittää huomiota tulo- ja varallisuusverotukseen sekä tulonsiirtoihin.

>> Paluu teemoihin