Tommi

Kuka olen?

Olen 35-vuotias jyväskyläläinen, jo hieman poliittista kokemusta kerryttänyt kuntavaikuttaja. Työskentelen työ- ja elinkeinohallinnon asiantuntijan tehtävissä Keski-Suomen TE-toimistossa. Koulutukseltani olen filosofian ja yhteiskuntatieteiden maisteri. Toimin toista kautta kaupungin varavaltuutettuna ja perusturvalautakunnan jäsenenä Vihreiden valtuustoryhmässä. Aiemmin olen toiminut kaupungin työllisyysjaoston varapuheenjohtajana ja terveydenhuoltojaoston jäsenenä.

Vapaa-aikanani rentoudun hyvän ruoan ja juoman merkeissä jutellen ystävieni kanssa ajankohtaisista aiheista taivaan ja maan välillä. Pidän lautapeleistä sekä harvinaisten oluiden ja viinien maistelusta. Jos aikaa jää niin saatan viettää tovin myös rakkaan harrastukseni, elektronisen musiikin parissa.

Olen poliittiselta näkökannaltani liberaali. Vapaudella, suvaitsevaisuudella ja ekologisuudella on keskeinen sija omassa ajattelussani. Suhtaudun maailmaan avarakatseisesti, erilaisia näkökulmia tutkaillen ja myös omia näkökantojani kyseenalaistaen. Kannatan vahvaa hyvinvointivaltiota kuin myös toimivaa ja kestävää markkinataloutta. Ilmastonmuutoksen torjunnalla on keskeinen sija politiikassani. Pyrin edistämään järkeviä ja tarkoin harkittuja toimia, joilla ihmisen toiminta saatetaan ympäristön kantokyvyn rajoihin.

Oma erityisosaamiseni liittyy työllisyys- ja talouspolitiikkaan. Katson, että moni aikamme ongelmista olisi ratkaistavissa, jos ymmärtäisimme enemmän taloutemme toimintaan liittyvistä lainalaisuuksista. Korostan tutkitun tiedon merkitystä kaikessa päätöksenteossa. Vain tietoa hyödyntämällä kykenemme vastaamaan aikamme suuriin haasteisiin, kuten työn murrokseen, väestön ikääntymiseen ja ilmastonmuutokseen.

Taustani

Synnyin helsinkiläiseen, suhteellisen tavanomaiseen työläistaustaiseen perheeseen vuonna 1984. Vartuin nuoruuteni laitakaupungin lähiössä, jossa vietin aikaa hyvin erilaisista taustoista tulleiden kavereideni kanssa. Äitini työskenteli sairaalan perushoitajana ja isäni puhelinverkkoalalla, hetken myös pienyrittäjänä. Olin perheen ensimmäinen ylioppilas eivätkä korkeakouluopinnot olleet minulle itsestäänselvyys. Kotonani oli kuitenkin kannustava ilmapiiri opiskelun ja mielenkiinnon kohteideni suhteen, mikä antoi uskoa omiin mahdollisuuksiini.

Tie korkeakouluopintojen pariin ei ollut minulle helppo. Kun portit Helsingin yliopistoon eivät useammasta yrityksestä huolimatta avautuneet niin päätin muuttaa opintojen perässä Jyväskylään ja aloitin opinnot Jyväskylän yliopistossa vuonna 2006. Alkuperäisen pääaineeni historian ohella opiskelin valtio-oppia ja lopulta valmistuin maisteriksi molemmista. Elantoani parantaakseni työskentelin opintojen ohella säännöllisesti kaupan varastossa ja pullopalautuksessa.

Hieman Jyväskylään muuton jälkeen kiinnostuin politiikasta. Osallistuin opiskeluaikaisten kavereideni innoittamana ylioppilaskunnan edustajistovaaleihin ja tulin valituksi edustajiston jäseneksi. Vuoden 2012 kuntavaaleissa tulin valituksi Jyväskylän kaupungin varavaltuutetuksi. Sain vastuuta kaupungin perusturvalautakunnassa ja sen alaisissa terveydenhuolto- ja työllisyysjaostoissa. Olen pitänyt ääntä ennaltaehkäisevien palvelujen puolesta ja pyrkinyt edistämään järkevää palvelumarkkinoiden hyväksikäyttöä kaupungin palveluntuotannossa.

Viimeiset vuodet olen toiminut työ- ja elinkeinohallinnon asiantuntijatyössä Keski-Suomen TE-toimistossa. Työ on tarjonnut näköalapaikan työ- ja elinkeinopalvelujen toimintaan sekä työttömyysturvalain toimeenpanoon. Se on lisännyt ymmärrystäni nykyjärjestelmään liittyvistä epäkohdista ja luonut edellytyksiä järjestelmää korjaavien ehdotusten löytämiseksi.

Kymmenen vuotta politiikassa mukana olleena minulla on vankka näkemys yhteiskunnan tilasta ja vahva halu muuttaa sitä. Sisimmässäni tunnistan edelleen sen nuoren poliitikonalun, joka lähti intoa puhkuen ylioppilaskunnan edustajistovaaleihin. Sen jolla oli halu muuttaa maailma yhdessä yössä oikeudenmukaisemmaksi ja vastuuntuntoisemmaksi.

Arvoni

1. Vapaus ja vastuu

Ilman vapautta ihminen ei ole sitä mitä haluaisi tai voisi olla ja siten vapaus on kaiken perusta. Jokaisella on oltava vapaus elää haluamallaan tavalla kunhan ei rajoita toisen oikeutta samaan. Oli oman elämän päämärä mikä tahansa, niin se on yhtälailla oikea kuin mikä tahansa muukin päämäärä. Yksilön kykyyn tehdä päämäärää edistäviä valintoja on luotettava. Yhteiskunnan tulee myös tukea yksilöä valinnoissaan, mikäli tie päämäärään näyttää mutkikkaalta.

Vapaus vaatii rinnalleen vastuuta. Jokaisella on ensisijainen vastuu valintojensa seurauksesta. Vastuunkanto ei synny itsestään vaan vaatii yhtälailla rinnalleen vapautta. Yksilölle on tultava tunne, että häneen uskotaan ja luotetaan. Tällaista tunnetta ei synny, jos järjestelmä on luonteeltaan liian holhoava.

Vapaus on paitsi itseisarvo, mutta sillä on myös välinearvoa. Vapaasen yrittäjyyteen perustuva markkinatalous on hyvä väline hyvinvoinnin lisäämiseen. Se kykenee suuntaaman yksilöiden vapauden, luovuuden ja aloitteellisuuden yhteisön tarpeiden palvelemiseen. Taloudellinen vapaus on aina vain väline eikä koskaan peruuttamaton oikeus. Taloudellista vapautta on syytä rajoittaa silloin kun se on ristiidassa yhteisen edun kanssa.

2. Yhtäläiset mahdollisuudet

Kukaan ei voi vaikuttaa siihen, millaisista lähtökohdista ponnistaa tähän maailmaan. Siksi on reilua, että jokaiselle taataan yhtäläiset mahdollisuudet menestyä ja tavoitella onneaan. Ei riitä, että yhtälaiset mahdollisuudet toteutuvat vain teoriassa. Tämän on tapahduttava myös käytännön tasolla, ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Yhteiskunnan rakenteet eivät saa estää yksilöä menestymästä, vaan ennen kaikkea syrjiviä rakenteita on pyrittävä aktiivisesti murtamaan.

Julkisella vallalla on tärkeä tehtävä yhtäläisten mahdollisuuksien turvaamisessa. Oma tai perheenjäsenten taloudellinen asema ei saa rajoittaa kenenkään mahdollisuuksia menestyä elämässään. Pohjoismaisen mallin mukainen hyvinvointivaltio toteuttaa tasa-arvon ihannetta varsin tehokkaasti. Se tuo tukea ja turvaa, mutta luo myös mahdollisuuksia yhtäläisen koulutusjärjestelmän kautta. Hyvinvointivaltio auttaa myös taloudellisiin valintoihin liittyvässä riskinhallinnassa. Sen ansiosta meillä on paitsi mahdollisuus yrittää, mutta myös varaa epäonnistua ja yrittää uudelleen.

3. Oikeudenmukainen kohtelu

Yhteiskunta ei aina jaa onnea ansioiden mukaan. Sinnikkäskin yrittäminen voidaan toisinaan palkita köyhyytenä. Tästä syystä on reilua, että heikompaan asemaan jäännyttä kohdellaan oikein. Arvokkaan elämän edellytykset on taattava kaikille. Myös niille, jotka eivät heikkoudessaan kykene valitsemaan oikein. Jokainen ansaitsee aina uuden mahdollisuuden, tekipä tämä mitä hyvänsä.

Yhteisen päätöksenteon on oltava hyödytettävä aina jollain tapaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että päätöksistä ei voisi olla hyötyä myös hyväosaisille. Kaikki eriarvoisuus on kuitenkin voitava perustella.

Kohtuulliset tuloerot on hyväksyttäviä silloin, kun ne johtuvat henkilökohtaisista uhrauksista ja riskinotosta. Toimiva yhteiskunta palkitsee yrittelijäisyydestä, mutta tekee tämän kohtuuden rajoissa. Suuret tuloerot ovat sen sijaan harvoin perusteltavissa. Raha tulee monesti rahan luo, minkä vuoksi omaisuudella on taipumus kasaantua. Tällöin on oikein, että julkinen valta puuttuu tilanteeseen ja tasaa tuloeroja verotuksen ja tulonsiirtojen avulla.

4. Tulevien sukupolvien etu

Tulevat sukupolvet eivät voi itse vaikuttaa omiin hyvinvoinnin edellytyksiinsä, vaan niiden on tyydyttävä siihen maailmaan, minkä me jätämme jälkeemme. Meillä on tähän maailmaan vain hetkellinen käyttöoikeus, emmekä voi tärvellä sitä mielin määrin. Tuleville sukupolville on taattava vähintään samanlaiset mahdollisuudet hyvinvointiin, mitä omalla sukupovellamme on.

Omaa vapauttamme on perusteltua rajoittaa silloin, jos se vie tulevien sukupolvien vapauden samaan. Monesti selviämme varsin vähäisellä vapauden menettämisellä, jos toimimme ajoissa ja oikein. Vapaus on sidottava nykyistä tiiviimmin ekologiseen vastuuseen, jotta vapautta ei tarvitse joka tilanteessa rajoittaa. Markkinatalouden hyödyntäminen ilmastonmuutoksen torjunnassa mahdollistaa vastuun siirtämisen verotuksen keinoin saastuttajalle.

Loppujen lopuksi kaikki politiikan arvot menettävät merkityksensä, jos häviämme kamppailun ilmastonmuutosta vastaan. Vapautta, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta ei ole ilman tulevaisuutta. Ilmastonmuutoksen torjunnan tulisikin olla arvoista riippumaton päämäärä.